Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Santiago de Chile : Tietoa Chilestä : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Santiago de Chile

Embajada de Finlandia
Alcántara 200, of. 201, Las Condes, Santiago de Chile, Chile
Puh. +56-2-2263 4917,
S-posti: sanomat.snt@formin.fi
Español | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Maatiedosto Chile

Historia

Chilessä asui lukuisia intiaaniheimoja jo kauan ennen kuin inkavaltio laajeni alueelle. Heimot elivät pääsääntöisesti omissa oloissaan, välttäen keskinäisiä yhteenottoja. 1400-luvulla inkat tunkeutuivat nykyisen Chilen alueelle valloittaen sen pohjoisosat.

 

Sisällissodan heikentämästä inkavaltiosta ei ollut juuri vastusta espanjalaisten saapuessa Chileen 1500-luvulla. Maantieteellisestä sijainnistaan johtuen Chile osoittautui kuitenkin vaikeaksi valloitettavaksi. Ensimmäinen retkikunta Diego de Almagron johtamana joutui kääntymään takaisin. Pysyvästi espanjalaiset asettuivat Chileen vuonna 1541, kun Pedro de Valdivia perusti Santiagon siirtokunnan maan keskiosaan. Yhä etelämmäs pyrkivien espanjalaisten eteneminen katkesi Biobío-joelle, missä valloittajat törmäsivät mapuche-intiaanien vastarintaan. Sota siirtomaaisäntiä vastaan jatkui vuoteen 1609, jolloin allekirjoitettiin sopimus, joka takasi mapucheille autonomian.

 

Chile säilyi osana Espanjan kuningaskuntaa vuoteen 1810 asti, jolloin itsenäisyystaistelijat julistivat sen autonomiseksi tasavallaksi. Autonomiajulistus, josta Chilen itsenäistyminen alkoi, annettiin 18.9. ja päivä on nykyään Chilen kansallispäivä. Taistelut Espanjan siirtomaa-armeijaa vastaan jatkuivat kuitenkin aina vuoteen 1817. Lopullisesti Chile saavutti itsenäisyytensä vuonna 1818; Bernardo O'Higgins antoi Chilen itsenäisyysjulistuksen 12. helmikuuta 1818. Tuohon aikaan valtakunta oli maantieteellisesti nykyistä pienempi; Chilelle kuuluivat vain Santiagon ja Concepciónin lähialueet, ja rajoista käytiin niin Bolivian kuin Argentiinankin kanssa jatkuvaa kiistaa.

 

Kehitys oli Chilessä suhteellisen nopeaa, minkä ansiosta maatalous, kaivostoiminta, teollisuus ja kaupankäynti laajenivat nopeasti. 1833 säädettiin vahvasti presidenttijohtoinen perustuslaki. Maa vaurastui ja veti puoleensa siirtolaisia Euroopasta.

 

Vuosina 1879–1883 Chile kävi Tyynenmeren sodan Perua ja Boliviaa vastaan, voittaen ja laajentuen pohjoisen suuntaan ja saaden itselleen arvokkaita salpietari- ja kupariesiintymiä. 1890-luvulla yhteiskunnallinen murros kärjistyi sisällissodaksi, jossa työväenluokka ja uusrikkaat haastoivat maata omistavan eliitin. Sota jäi lyhyeksi, mutta muokkasi maan sosiaalista rakennetta pitkäksi aikaa.

 

Poliittinen ilmapiiri 1900-luvun alussa oli jatkuvassa muutoksessa, eikä yksikään hallitus saavuttanut riittävästi tukea voidakseen viedä läpi laajamittaisia uudistuksia. Infrastruktuurin kehitys oli hidasta, mikä köyhdytti maaseutua ja ajoi oloihin tyytymätöntä kansaa kaupunkeihin.

 

Sisällissodan päättyminen 1800-luvun lopussa johti niin sanottuun  "parlamentaariseen" poliittiseen kauteen. Kansalliskongressi dominoi politiikkaa ja presidentin valta supistui, kunnes 1925 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka palautti vallan presidentille. Jo 1920-luvulla lisääntynyt poliittinen epävakaus kasvoi entisestään 1930-luvun maailmantalouden laman vuoksi. Aika oli epävakaata ja taloudelliset ongelmat johtivat ääriliikkeiden vahvistumiseen. Vuosina 1932–1952 maata dominoi keskiluokkainen radikaalipuolue.

 

1960-luvulla kristillisdemokraatit onnistuivat saamaan aikaan joitain merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen saralla. Uudistukset uhkasivat kuitenkin konservatiivisen eliitin etuja, ja myös radikaali vasemmisto oli niihin tyytymätön.

 

Salvador Allenden vasemmistokoalition (Unidad Popular) selviydyttyä voittajana vuoden 1970 vaaleista Chilen poliittinen elämä oli jakautumassa ideologisesti yhä voimakkaammin kahtia. Samanaikaisesti maan talouselämä ajautui kriisiin.

 

Kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan 11. syyskuuta vuonna 1973. Pinochet hallitsi Chileä 17 vuotta, ja käytti vaikutusvaltaa vielä senkin jälkeen asevoimien komentajana. Valtaan astuttuaan Pinochet hajotti kongressin ja käytännössä teki lopun oppositiosta ja vasemmistopuolueista.

 

Kaikkiaan noin 30 000 ihmisen arvioidaan joutuneen kidutetuksi ja noin 2000–3000 kadonneen. Yritysten kansallistamiset peruttiin, kuparia lukuun ottamatta, ja talous muokattiin perusteellisesti uudelleen uusliberalististen oppien mukaan. Tullisuoja ja tuet poistettiin ja sääntely minimoitiin. Valtion rooli supistettiin minimiin ja julkiset palvelut yksityistettiin.

 

Pinochetin hävittyä kansanäänestyksen vuonna 1988, ja kristillisdemokraattien ehdokkaan Patricio Aylwinin voittaessa 1989 järjestetyt presidentinvaalit, maan paluu demokratiaan ja maailmankartalle alkoi. 1990-luku ja uuden vuosituhannen alku olivat Chilessä demokratiaan siirtymisen aikaa, jonka katsotaan päättyneen 2005 uuden valtiosäännön hyväksymisen myötä. Sotilasdiktatuurin aikaisiin ihmisoikeusrikoksiin liittyvä selvitystyö kuitenkin jatkuu yhä.

 

Paluu demokratiaan ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Pinochetin valtakausi loppui niukalla ääntenenemmistöllä, 45 prosenttia kansasta äänestäessä yhä tämän puolesta. Pinochetin vielä 1990-luvullakin nauttima suosio oikeiston, asevoimien ja talouselämän edustajien keskuudessa sekä tämän asettama vaalijärjestelmä, elinikäiset senaattorit ja epädemokraattisia elementtejä sisältävä perustuslaki hidastivat demokratian syventämistä.

 

Pinochetin kuolema joulukuussa 2006 näytti että kansan kahtiajakautuminen on edelleen huomattavaa. Vastustajat juhlivat kaduilla kannattajien itkiessä ja jonottaessa katsomaan "pelastajansa" ruumista. Kansan kahtiajako jatkuu yhä, mutta menneisyyteen liittyvät kysymykset alkavat muuten väistyä. Chilen talouskasvu ja menestys ovat kasvattaneet vaatimuksia tasa-arvoisemmista mahdollisuuksista, ja valtion odotetaan niitä tarjoavan.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Santiago de Chile

Päivitetty 24.9.2008

© Suomen suurlähetystö, Santiago de Chile | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot