Kehityspolitiikalla tarkoitetaan johdonmukaista toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan.
Kehityspolitiikka on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspolitiikka perustuu YK:n vuoden 2000 yleiskokouksessa sovittuihin vuosituhattavoitteisiin, jotka pyrkivät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen.
Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa valtioneuvoston helmikuussa 2012 hyväksymä kehityspoliittinen toimenpideohjelma.
Suomi korostaa erityisesti ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa kehitykseen. Samoin painotetaan vihreän osallistavan talouden periaatteita.
Kehitysyhteistyö on kehityspolitiikan keskeinen työkalu. Sillä edistetään kehitykselle suotuisien olosuhteiden vahvistumista köyhimmissä maissa elinkeinojen, investointien ja kaupan edellytysten parantamiseksi ja talouskasvun aikaansaamiseksi.
Kehitysyhteistyön lisäksi kehityspoliittisia vaikutuksia on monilla muilla politiikan lohkoilla, kuten kauppapolitiikalla. Kehityspolitiikkaa on myös teollisuusmaiden velvollisuus muokata tuotanto- ja kulutustapojaan luonnontaloudellisesti kestävään suuntaan.
Tärkein tavoite: köyhyyden poistaminen ja ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen
Painotukset
Tuloksellisuus: ohjelma korostaa toiminnan tuloksia ja laatua
Kehityspolitiikan läpäisevät teemat
Suomen valtion varsinainen kahdenvälinen kehitysyhteistyö on keskitetty pitkäaikaisille kumppanimaille, joita ovat Mosambik, Etiopia, Tansania, Kenia, Sambia, Nepal ja Vietnam.
Kehitysyhteistyöhön liittyviä tehtäviä hoidetaan Suomessa usealla osastolla ulkoasiainministeriössä. Kehityspoliittinen osasto vastaa Suomen kansainvälisestä kehityspolitiikasta, joka on osa ulkopoliittista vaikuttamista. Osasto vastaa myös kehitysyhteistyön kokonaissuunnittelusta, seurannasta ja laadun valvonnasta.
Lisätietoa kehitysyhteistyöhön liittyvistä aiheista: Suomen kehitysyhteistyö (suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi).
Päivitetty 9.7.2012
